Koti osoitteessa Urheilukatu 5

Vuosituhannen avauskesänä käynnistyi uusi aikakausi myös suomifutiksessa: Saimme pääkaupunkiin vihdoinkin isomman jalkapallostadionin – uuden pyhätön myös meille kannattajille, jotka ennen Finskiä olimme kodittomia. Avausottelussa nurmi vielä irtoili paikoittain, mutta onneksi se on matkan varrella juurtunut ja kestää jopa myöhäissyksyn vaiheita! Kotimme tarjoaa ulkoilmaviihdettä, joka on parhaimmillaan kevään merkeissä, kesän lämmössä ja syysiltojen tunnelmavaloissa. Moni seikka voisi olla paremmin, mutta paikka on monesti osoittanut arvonsa. Sitä on helppo lähestyä, ja sisään on mukava mennä nuorempien tai vanhempien kanssa. Suomalaisessa futiksessa harvaa asiaa on vuosien mittaan voinut pitää itsestäänselvyytenä, joten on ollut iso juttu saada tämä mesta katukuvaan, oleelliseksi osaksi Stadia.

Uutta Töölöä on nähty nyt 15 vuotta, joiden aikana myös HJK:n fanit ovat vieneet jalkapallokulttuuriamme valtavasti eteenpäin. Ennen nykyistä mestaruusputkea nähtiin mielenkiintoinen vuosikymmen, joka sisälsi nousuja ja laskuja, usein kahden vuoden jaksoissa. Syysmatseissa Celticiä (2000) ja Parmaa (2001) vastaan oli heti vahvaa yritystä jatkaa eurohuumaa, mutta sittemmin vastaavia hetkiä saatiin odottaa 2010-luvulle asti (www.hjk.fi/uutiset/Miehet-2166). Tuli jopa muutama kesä, jolloin kannattajan ei tarvinnut tägittää lomasuunnitelmiaan europelien mukaan. Klubi palasi mestariksi kausina 2002-2003, mutta uudistus oli väistämättä edessä kuuluisan ’98-jengin siirtyessä sivurajojen tälle puolelle yksi kerrallaan, osin ulkomaan keikkojen kautta. Samalla koko Klubi-brändi oli hieman hakusessa.

Toisaalta muutos teki kotimaan otteluista eri tavalla kiinnostavia. Mestaruudet jäävät aina vahvimmin historiaan, mutta Töölössä tuolloin luodut urat ja kaistat toimivat kivijalkoina nykypäivälle. Itse diggailin varsinkin kausista 2005-2006, jolloin vieraiksi saatiin ensi kertaa myös IFK Mariehamn ja Honka. Pakasta nostettu jokerikortti, Klubi 04, alkoi osaltaan tuottaa merkkejä uudesta pelaajakehityksen aallosta. Ilman kokemusta ei tarvinnut silti olla: Hopeakaudella 2005 Wallen oli varma portinvartija ja Jensen puolustuksen isäntä, joka sai vierelleen Halstin. Oikean laidan SorsaLampi häikäisi nousuillaan vastustajan maalivahdin. Perpa oli jo edelliskaudella vallannut tonttinsa ja viihtyi usein rankkarialueen kulmalla laittamassa pakkeja solmuun. Koko joukkue onnistui, joten koutsi-Keken toppatakki ei jäänyt edes kesähelteillä narikkaan, sillä kauden avaustappio tuli vasta elokuussa. Seuraavana vuonna hyökkäykseen saatiin uusi suosikki, joka siivitti nuoren jengin uudestaan hopealle: Ghazin kuja kulki läpi vastustajan puolustuksen ottelusta toiseen.

Tämän jälkeen pari vuotta horjahdettiin askel taaksepäin ennen oikean suunnan löytymistä. Edelliskausien avainpelaajia siirtyi Eurooppaan, ja Klubin juhlavuodesta 2007 tuli floppi. Sama alavire jatkui myös 2008, kun kauden päätteeksi Litti kävi Lahden paidassa nappaamassa pronssin Töölöstä. Tuolloin ei mikään näyttänyt innostavalta, mutta vuonna 2015 tiedämme mikä jengi on ollut Suomen paras siitä lähtien.

Europeleistä puhuttaessa taikasana on lohkovaihe. Ne ovat kuin arvokisat pelaajille ja kannattajille – sillä valtavalla lisäyksellä, että saamme matseista kolme kotistadikalle. Karsintavaiheessa puolestaan kakkosmatsin 90 minuuttiin pakkautuu kaikki panos, mikä tekee niistä uniikkeja jännitysnäytelmiä. Yksi teko, mihin Klubi ei ole vielä yltänyt, on lohkovaihepaikan kaappaaminen Sonskilla. Siinä siis tavoiteltavaa, mikäli ottelujärjestys sen suo!

(julkaistu 7.7.2015, kirjoittaja: Tuomas Ryhänen)

Derby – Enemmän kuin paikalliskamppailu

(julkaistu 21.4.2015, kirjoittaja: Tuomas Ryhänen)

Heinäkuussa 2006 HJK kohtasi ensi kertaa pääsarjatasolla Hongan, jolla oli takanaan menestyksekäs ja muutenkin kiinnostusta herättänyt alkukausi. Kirjoitin otteluparin odotuksista tuolloin allaolevan kolumnin, josta voi kaivaa lähtökuopat myös HIFK:n starttiin Sonskin porteille.

Nykypäivänä IFK:lta puuttuu pelaajia tuottava laaja juniorityö, mutta seuran kannatuspohja on tunnetusti monilta osin jo futikseenkin kilpailukykyinen Klubin vastaavalle. Katsomokulttuuriin lähtökohdat ovat siis Honkaan nähden seuraavilla askelmilla: Useista eri lajeista kumpuava kannatus sykkii vahvasti Klubin kanssa samassa urbaanissa katukuvassa. Laajemman helsinkiläisen futisyleisön herättäminen on puolestaan toinen tarina, jossa myös HJK:lla on edelleen valtavasti tavoiteltavaa.

Tässä siis yhdeksän vuoden aikahyppy, myös joutsenlauluna Hongan hyvälle ensimmäiselle yritykselle, joka toi mukanaan upeita Klubi-kohtaamisia. Joku hoilasi, että hongassa on voimaa – paremmin ladattuna se voisi olla pysyvästi Klubia vastustamassa. Myös HIFK tietää olevansa enemmän kuin tervetullut kilpakumppani HJK:lle, ja tie on nyt auki. Mutta omaa putkikatsomoa ei kannattane puutarhan porteille lähteä pystyttämään…

Julkaistu KE 5.7.2006 Helsingin Uutiset -lehdessä:

KUN HELSINKI KOHTAA ESPOON

Käsillä ovat hetket, jolloin monilla meistä alkaa kauan odotettu kesäloma ja samalla saamme jännittää jalkapallon MM-kisojen ratkaisuja. Tämän viikon torstaina myös kotimaisessa Veikkausliigassa tehdään historiaa, kun HJK kohtaa kotikentällään espoolaisen FC Hongan.

Taru pääkaupunkiseudun jalkapalloherruudesta on sisältänyt viime aikoina merkittäviä juonenkäänteitä, sillä Honka nousi syksyllä liigaan ensimmäistä kertaa lähes 50-vuotisen historiansa aikana. Vantaalla puolestaan päättyi AC Allianssin surullisen kuuluisa tarina juuri ennen kauden alkua. HJK:n ottelut Allianssia vastaan eivät missään vaiheessa herättäneet suuria tunteita, joten paikallisotteluiden aiheuttamia kylmiä väreitä on ollut heikosti liikkeellä.

Espoossa on ilmeisesti ollut tilausta omalle liigajoukkueelle. Hongan hyvin alkanut debyyttikausi on ollut piristysruiske koko pääkaupunkiseudun urheilulle. HJK–Honka saattaakin kehittyä nopeasti huippuotteluksi, josta puhutaan jo kauden alussa. Ottelupari on toteutunut tuhansia kertoja junioreissa, esimerkiksi Helsinki Cupin eri ikäluokissa se on klassikko. Klubin tai Hongan parissa toimineita ihmisiä on valtavasti, ja vahva juniorityö näkyy päivittäin kaduilla vilistävinä väreinä ja logoina. Toivottavasti tulevaisuudessa myös paikalliskamppailun katsomoon muodostuu sinivalko-keltamusta meri.

Kauden alussa HJK:lle on tullut odotettua enemmän pistemenetyksiä, mutta tasaisessa liigassa kaikki on vielä mahdollista. Sarjataulukon perusteella joukkue lähtee Honka-otteluun haastajana, joten nyt on oiva hetki ottaa askel kohti parempaa. Viikon kuluttua HJK aloittaa kotonaan eurocup-urakan, jossa itseluottamuksen merkitys saattaa olla vielä suurempi.

Hongan valmentaja Mika Lehkosuo edusti Klubia vuosikymmenen ajan ja loisti joukkueen kapteenina Mestareiden Liigassa. Myös valmentajaura, joka on vienyt hänet Suomen arvostetuimpien luotsien joukkoon, alkoi Helsingissä. Hongan pelaajista suurin huomio kohdistuu Hermanni Vuoriseen, joka on tehnyt alkukauden aikana enemmän maaleja kuin HJK yhteensä. Espoolaisten voimavaroina ovat lisäksi yhteistyökumppanit ja kunnianhimoiset visiot, joita suomalainen jalkapalloilu tarvitsee.

Menestystä tavoittelevien seurojen tulee kehittää osaltaan myös katsomokulttuuria. Ensimmäiset liigaottelut Espoossa ovat keränneet paljon kiinnostusta, mutta kovimman uutuudenviehätyksen laantuessa Honka kohtaa väistämättä haasteen: Ovatko kaikki katsojat valmiita maksamaan ottelulipuista ja siten tukemaan oman kaupunkinsa joukkuetta?

Kohti uutta

Talvi pakastaa Helsinkiä. Tai oikeastaan on jo kevät, ainakin henkisesti, kun kävelen läpi hiljaiseloa viettävän metsän. Perille päästyäni tutut kasvot ovella kutsuvat uuden kauden kynnykselle. Suunnistan koordinaatille ”keskiviivan kohdille” ja vielä löytyy tilaa Jassun vierestä. Jos tarkennan katseeni kalaverkoille, kenttä sumenee taustalla. On syytä katsoa kauemmas, sillä pallon perässä voi nähdä tulevaisuuteen: Sen ovat Talissa tällä vuosituhannella osoittaneet esimerkiksi Hetemaj, Ring ja Pohjanpalo. Liigacup on kokeilevaa lämmittelyä, joka pakkaa oman fiiliksensä halliin ja pitää paikallisen futismielen virkeänä.

Pelaajatarkkailijaksi voi tekeytyä usein vielä huhtikuussakin: Olemme tervehtineet kevätauringon kanssa herroja nimeltä Oliveira, Ghazi, Smith, Sajdak, Hoesen… Lista lähettää monta kannattajaa vuoristoradalle omien muistojensa sopukoihin. Vuonna 2014 vaunun kärki kääntyi nousuun, kun heti liigastartin jälkeen julkaistiin sopimus Macoumba Kandjin kanssa. Netin koostevideot innostivat jälleen: Palaammeko tämän taiturin johdolla lohkovaiheeseen – vihdoinkin? Kandjin debyytin jälkitunnelmissa töölöläinen kuppila huokui tyytyväisyyttä ja ennusti kentän katsomoon kirkkaampaa loppukesää, vaikka peruutuspeilissä näkyi selvästi vielä edellinen suvi.

Kausi risteili monien käänteiden ja tunteiden kautta. Matka vaati koko joukkueelta valmennustiimiä myöten taidokkaita ja onnekkaita ratkaisuja, joita ilman eivät olisi nämäkään kirjaimet sanoiksi päätyneet. Saimme joulukuulle asti elää Klubin kanssa ikimuistoista tarinaa, jossa yhden päärooleista täytti Mac kiitettävällä tavalla. Tämän enempää en vielä maaliskuussa osannut vaatia.

Kannattajan odotukset ovat jälleen korkealla, kun joukkuetta rakennetaan. Löytyykö tälle kaudelle omien lupausten ja tähtien joukkoon uusi, meille vielä tuntematon helmi?

(julkaistu 12.2.2015, kirjoittaja: Tuomas Ryhänen)