Klo 19:07

Helsinki, torstai 21.8.2014, klo 19:07. Näen ilmassa jo syksyn merkkejä, kun kuulas ilta alkaa laskeutua HJK-Rapid Wien -alkuminuuteilla. Liput on hankittu Klubipäätyyn heti myynnin alettua, mutta oikeastaan vasta nyt kipinä euromatseihin herää uudestaan – sen verran pettymys on kaivertanut Apoel-kotiottelun avauspuoliajan jälkeen. Wienistä saapuneet vierasfanit muistuttavat osaltaan vastarannalla, että myös tässä matsissa pelataan isosta panoksesta. Alan jälleen aistia ympärilläni talveen asti kantavan unelman, vaikka se on vielä kaukainen.

Matsin toisella puoliajalla toivonkipinä joutuu kylmään suihkuun. Päästetyn vierasmaalin jälkeen noustaan kuitenkin tyylillä, joka antaa uskoa: Hiipunut liekki roihahtaa nopeasti, kun Klubi tulee rinnalle ja ohi. Vaikka 90 minuutin jälkeen tulos voisi olla parempikin, niin henkinen yliote saattaa olla nyt HJK:lla.

Ennen toista osaottelua myös kannattajilla on kihelmöivä viikko aikaa pohtia asetelmaa. Klisee on totta – näissä matseissa ratkaisevat usein pienet asiat. Siksi jengin on luotettava loputtomasti itseensä. Oltava askelta edempänä. Yllettävä hiuskarvaa korkeammalle. Matsin aikana virheet pitää kuitata aiheuttamalla isompia virheitä vastustajalle. Varsinkin jos alla on heikompi matsi tai iso pudotus unelmasta, on näytönpaikka tavallista suurempi.

Helsinki, torstai 28.8.2014. Toinen osaottelu alkaa vasta puoli kymmeneltä Suomen aikaa, mutta kaukana Helsingissä on syytä lähteä liikkeelle hyvissä ajoin. Suljen kotioven takanani klo 19:07 ja lähden toiveikkaana kohti Eurooppaa. Kesän pihastudio on iltojen pimetessä jätetty jo taakse, ja nyt kun matsi on myös TV:ssä valtakunnallisesti tarjolla, se on nähtävä isommalta ruudulta. Tällainen ilta vaatii hyvät venyttelyt pohjalle, joten varmistan vielä, että sporttibaarin pöytärykelmän varaus on kunnossa. Se jos mikä on oleellinen juttu klubilaiselle tusinalle, joka saa illan kuluessa myös muutamat tuoreet lisäjalat mukaan joukkoon.

Se nurkkaus vangitsee meidät keskiyöhön asti. Näemme jälleen unohtumattoman comebackin, tällä kertaa välittömästi karmean alkutyrmäyksen jälkeen. Siitä alkaa jatkuvalla spekuloinnilla rikastettu pitkä odotus, joka vie kohti jatkoaikaa… kunnes ikimuistoinen Rapidin vartti kruunaa matsin ja nostaa räjähtävällä nopeudella sanan rapid tuottamaan aina hymyn huulille!

Todellista futiskulttuuria nähdään voitonjuhlien jatkuttua jo hyvän tovin, kun kerjäämme baarista löytyneeltä Jaro-kannattajalta puheen ja ikuistamme nykytekniikalla nämä lyriikat: ”Mitäs tässä, kuten totesin äsken, että suuri askel Suomen futisseuroille eteenpäin kansainvälisillä kentillä. Öö.. Hitto, kippis! Näin se menee. Ens vuonna, Jaron vuoro!”

Ennen muiden vuoroa syksy saa tulla. Heti.

(julkaistu 18.8.2015, kirjoittaja: Tuomas Ryhänen)

Derby – Enemmän kuin paikalliskamppailu

(julkaistu 21.4.2015, kirjoittaja: Tuomas Ryhänen)

Heinäkuussa 2006 HJK kohtasi ensi kertaa pääsarjatasolla Hongan, jolla oli takanaan menestyksekäs ja muutenkin kiinnostusta herättänyt alkukausi. Kirjoitin otteluparin odotuksista tuolloin allaolevan kolumnin, josta voi kaivaa lähtökuopat myös HIFK:n starttiin Sonskin porteille.

Nykypäivänä IFK:lta puuttuu pelaajia tuottava laaja juniorityö, mutta seuran kannatuspohja on tunnetusti monilta osin jo futikseenkin kilpailukykyinen Klubin vastaavalle. Katsomokulttuuriin lähtökohdat ovat siis Honkaan nähden seuraavilla askelmilla: Useista eri lajeista kumpuava kannatus sykkii vahvasti Klubin kanssa samassa urbaanissa katukuvassa. Laajemman helsinkiläisen futisyleisön herättäminen on puolestaan toinen tarina, jossa myös HJK:lla on edelleen valtavasti tavoiteltavaa.

Tässä siis yhdeksän vuoden aikahyppy, myös joutsenlauluna Hongan hyvälle ensimmäiselle yritykselle, joka toi mukanaan upeita Klubi-kohtaamisia. Joku hoilasi, että hongassa on voimaa – paremmin ladattuna se voisi olla pysyvästi Klubia vastustamassa. Myös HIFK tietää olevansa enemmän kuin tervetullut kilpakumppani HJK:lle, ja tie on nyt auki. Mutta omaa putkikatsomoa ei kannattane puutarhan porteille lähteä pystyttämään…

Julkaistu KE 5.7.2006 Helsingin Uutiset -lehdessä:

KUN HELSINKI KOHTAA ESPOON

Käsillä ovat hetket, jolloin monilla meistä alkaa kauan odotettu kesäloma ja samalla saamme jännittää jalkapallon MM-kisojen ratkaisuja. Tämän viikon torstaina myös kotimaisessa Veikkausliigassa tehdään historiaa, kun HJK kohtaa kotikentällään espoolaisen FC Hongan.

Taru pääkaupunkiseudun jalkapalloherruudesta on sisältänyt viime aikoina merkittäviä juonenkäänteitä, sillä Honka nousi syksyllä liigaan ensimmäistä kertaa lähes 50-vuotisen historiansa aikana. Vantaalla puolestaan päättyi AC Allianssin surullisen kuuluisa tarina juuri ennen kauden alkua. HJK:n ottelut Allianssia vastaan eivät missään vaiheessa herättäneet suuria tunteita, joten paikallisotteluiden aiheuttamia kylmiä väreitä on ollut heikosti liikkeellä.

Espoossa on ilmeisesti ollut tilausta omalle liigajoukkueelle. Hongan hyvin alkanut debyyttikausi on ollut piristysruiske koko pääkaupunkiseudun urheilulle. HJK–Honka saattaakin kehittyä nopeasti huippuotteluksi, josta puhutaan jo kauden alussa. Ottelupari on toteutunut tuhansia kertoja junioreissa, esimerkiksi Helsinki Cupin eri ikäluokissa se on klassikko. Klubin tai Hongan parissa toimineita ihmisiä on valtavasti, ja vahva juniorityö näkyy päivittäin kaduilla vilistävinä väreinä ja logoina. Toivottavasti tulevaisuudessa myös paikalliskamppailun katsomoon muodostuu sinivalko-keltamusta meri.

Kauden alussa HJK:lle on tullut odotettua enemmän pistemenetyksiä, mutta tasaisessa liigassa kaikki on vielä mahdollista. Sarjataulukon perusteella joukkue lähtee Honka-otteluun haastajana, joten nyt on oiva hetki ottaa askel kohti parempaa. Viikon kuluttua HJK aloittaa kotonaan eurocup-urakan, jossa itseluottamuksen merkitys saattaa olla vielä suurempi.

Hongan valmentaja Mika Lehkosuo edusti Klubia vuosikymmenen ajan ja loisti joukkueen kapteenina Mestareiden Liigassa. Myös valmentajaura, joka on vienyt hänet Suomen arvostetuimpien luotsien joukkoon, alkoi Helsingissä. Hongan pelaajista suurin huomio kohdistuu Hermanni Vuoriseen, joka on tehnyt alkukauden aikana enemmän maaleja kuin HJK yhteensä. Espoolaisten voimavaroina ovat lisäksi yhteistyökumppanit ja kunnianhimoiset visiot, joita suomalainen jalkapalloilu tarvitsee.

Menestystä tavoittelevien seurojen tulee kehittää osaltaan myös katsomokulttuuria. Ensimmäiset liigaottelut Espoossa ovat keränneet paljon kiinnostusta, mutta kovimman uutuudenviehätyksen laantuessa Honka kohtaa väistämättä haasteen: Ovatko kaikki katsojat valmiita maksamaan ottelulipuista ja siten tukemaan oman kaupunkinsa joukkuetta?

Paluu

Töölöläinen esirippu nousee taas, ensi kertaa sitten 27.11. koetun maagisen keskiyön hetken. Sen jälkeen oli aika kääntää katse pois Töölöstä. Pian edessäni hehkui stadion keskellä nukkumalähiötä Brüggen laitamilla ja Klubi edelleen tavoittelemassa jatkopaikkaa helmikuulle. Vaikka suuri unelma ei toteutunut, tuo syyskuusta asti odotettu reissu ja oma HJK-debyyttini ulkomailla oli täydellinen futisvuoden huipennus – kaikkien aikojen marraskuun jatkoksi.

Kotimaassa havaitsin Ilveksen lähestyvän yllättäen. Perinteitä pursuava seura ja ympäröivä maakunta ovat oleellinen osa suomifutista: Nykyisessä kultasuonessamme harva ehkä tulee ajatelleeksi, että vuosina 1992-2008 HJK ylsi mestariksi vain viiden vuoden välein ja lähestulkoon kaikki muut ykkössijat karkasivat Pirkanmaalle. Katsoin myös itään ja tervehdin Kotkan poikii, joiden toivon ahtaavan Kymijoen kautta livahtaneen lippulaivansa nyt pysyvästi pääsatamaan. Ilves ja KTP kaupunkilaisineen ansaitkoon paikkansa luomalla kulttuuria paremmin kuin väistyneet Mypa ja Honka, pelillistä puolta unohtamatta.

Vielä kauempaa idästä näin nousevan auringon tuovan mukanaan aikaisen kevään. Puolellamme ovat olleet ilmojen herrat, joista eräs tunnetaan nyt nimellä Havenaar. Lähempänä kenttätasoa futissydämiä on puolestaan sytytellyt Atomin tarkkuus läpi pre-seasonin. Ja lopulta kun suljen silmäni, voin jo kuulla Töölöstä derbyjen nostamaa historiallista huminaa. Kausi alkakoon!

Kun vuosi sitten #96 vaelsi läpi metrotyömaan takaisin himaan, Urheilukadun kotiasemalla oli varmasti jo monet osaset strategisesti oikeilla raiteilla. Bana kaivoi taktiikkataulun muuttokuormastaan ja ulosmittasi korkealle kumuloituneet odotukset välittömästi. Futiskeskustelussa on puhuttu ”pohjoismainen suurseura HJK” -visiosta, jota kohti on edetty 2010-luvulla. Mutta jatkokehitys vaatii myös kotimaisilta takaa-ajajilta enemmän painetta, jotta Klubin täytyy juosta säännöllisesti kovempaa karkuun. Laitan lisätempotilauksen vetämään Lahti-Seinäjoki-Rovaniemi -akselille, josta on noussut positiivisia signaaleja myös olosuhteiden osalta. Kiihkeämpi taistelu antaa kannattajille enemmän ja houkuttelee maamme eri kolkissa uutta yleisöä paikan päälle.

Nyt on siis aika tehdä paluu omalle paikalle, sinivalkoiselle taivasalle. Matsipäivän tunne on yksi kesäkaipuun kohteista varsinkin raapivien rospuuttokelien aikana. On äärimmäisen hienoa, että kevyen keskuspuistopyöräilyn päässä kotoa esiintyy huippujengi, joka kykenee taistelemaan voitosta monien eurosarjojen kärkijoukkueita vastaan. Kalenterimerkintä ”HJK” kokoaa kaveriporukan kiireisissä elämäntilanteissa, laittaen arjen vaihtopenkille täydellisesti. Ympärillä pörrää tutuksi tulleen naamakirjon lisäksi lupaavasti uusia tulokkaita ja myös paluumuuttajia: Eräs kaverimme lähti 8.5. Banan palatessa mukaan Klubin matsiin ensi kertaa sitten Olympiastadionin ’98-syksyn. Kuinka ollakaan, pari liiga- ja europeliä lisää nähtyään hän löysi itsensä jälleen lohkovaiheesta, ja nyt ajoituksen mestarin povaria polttelee jo kausikortti.

HJK:n kassakone ei laulanut siirtoikkunassa aiempien vuosien kaltaisesti, joten saamme edelleen nauttia sinivalkopaidoissa myös nimistä Lod, Schüller, Baah, Moren, Savage ja Alho. Entä jos nyt tehtäisiin paluu lähitulevaisuuteen, kun DeLorean laskeutuu 21.10.2015: Ketkä ovat tänä vuonna painaneet kengänjälkensä stadilaiseen futishistoriaan? Ja tekeekö joukkueemme matkasuunnitelmia marraskuulle yhdessä vai erikseen?

(julkaistu 15.4.2015, kirjoittaja: Tuomas Ryhänen)

Kohti uutta

Talvi pakastaa Helsinkiä. Tai oikeastaan on jo kevät, ainakin henkisesti, kun kävelen läpi hiljaiseloa viettävän metsän. Perille päästyäni tutut kasvot ovella kutsuvat uuden kauden kynnykselle. Suunnistan koordinaatille ”keskiviivan kohdille” ja vielä löytyy tilaa Jassun vierestä. Jos tarkennan katseeni kalaverkoille, kenttä sumenee taustalla. On syytä katsoa kauemmas, sillä pallon perässä voi nähdä tulevaisuuteen: Sen ovat Talissa tällä vuosituhannella osoittaneet esimerkiksi Hetemaj, Ring ja Pohjanpalo. Liigacup on kokeilevaa lämmittelyä, joka pakkaa oman fiiliksensä halliin ja pitää paikallisen futismielen virkeänä.

Pelaajatarkkailijaksi voi tekeytyä usein vielä huhtikuussakin: Olemme tervehtineet kevätauringon kanssa herroja nimeltä Oliveira, Ghazi, Smith, Sajdak, Hoesen… Lista lähettää monta kannattajaa vuoristoradalle omien muistojensa sopukoihin. Vuonna 2014 vaunun kärki kääntyi nousuun, kun heti liigastartin jälkeen julkaistiin sopimus Macoumba Kandjin kanssa. Netin koostevideot innostivat jälleen: Palaammeko tämän taiturin johdolla lohkovaiheeseen – vihdoinkin? Kandjin debyytin jälkitunnelmissa töölöläinen kuppila huokui tyytyväisyyttä ja ennusti kentän katsomoon kirkkaampaa loppukesää, vaikka peruutuspeilissä näkyi selvästi vielä edellinen suvi.

Kausi risteili monien käänteiden ja tunteiden kautta. Matka vaati koko joukkueelta valmennustiimiä myöten taidokkaita ja onnekkaita ratkaisuja, joita ilman eivät olisi nämäkään kirjaimet sanoiksi päätyneet. Saimme joulukuulle asti elää Klubin kanssa ikimuistoista tarinaa, jossa yhden päärooleista täytti Mac kiitettävällä tavalla. Tämän enempää en vielä maaliskuussa osannut vaatia.

Kannattajan odotukset ovat jälleen korkealla, kun joukkuetta rakennetaan. Löytyykö tälle kaudelle omien lupausten ja tähtien joukkoon uusi, meille vielä tuntematon helmi?

(julkaistu 12.2.2015, kirjoittaja: Tuomas Ryhänen)